perjantai 20. maaliskuuta 2015

Ikkunalaudalla

Sain eräästä esiintymisestä ihanan ruusun. Se konsertti oli pienimuotoinen mutta jokaiselle soittajalle ja kuulijalle varmasti tärkeä. Olen aina niin otettu kun joku muistaa kukkasella tai vaikka sanomalla "kiitos". Silloin minut valtaa se tunne, että teen jotain tärkeää.

Kevät on melkein täällä. Sitten kun on huhtikuu, ajattelen ehkä vasta että ollaan kunnolla keväässä. Olen nauttinut jokaisesta aurinkoisesta päivästä, vaikkakin monet niistä olen viettänyt harjoituskopissa viulua vinguttaen. Ensimmäisen opiskeluvuoteni näyttötutkinto on nyt vihdoin takana! Tammikuusta lähtien olen siihen valmistautunut ja nyt tuntuu hyvältä kun sain sen suoritettua. On samalla ihanaa ja kamalaa, miten paljon soittaminen voi viedäkään aikaa. Neljä tuntia hurahtaa tuossa tuokiossa, kahdeksankin menee joinain päivinä. Toki opiskeluni sisältävät muutakin, 
mutta soittaminen on se päähommani.

Kohta saan onneksi hengähtää ja vaihtaa maisemaa. Lähdemme nimittäin viikon päästä Berliiniin perheen ja poikaystävän kanssa! Saa nähdä mitä tykkään kaupungista, kaikki kun sitä niin hehkuttavat. Yritän pitää omat odotukseni ihan vaan hyvän ruoan ja juoman tasolla, niihin emme varmaankaan voi helposti pettyä. Odotan matkaa innolla, se on ollut niin pitkään jo tiedossa.

Ja vaikka vielä se takatalvi saattaa yllättää ja huhtikuussa ei ihan vielä ollakaan, kevätmieleni kaipaa jo kukkasia ja vaaleita värejä kotiin ja vaatetukseen. Tulppaaneita saa onneksi pikkurahalla ruokakaupasta ja ne piristävät kummasti kodin yleisilmettä ja näyttävät muutenkin ihanalta!